Vapputokot

Muiden suunnatessa vappuaattona juhlimaan, minä suuntasin Norssin ala-asteelle tokoilemaan :D saatiin jopa yleisöäkin paikallisen nuorison kokoontuessa samaiselle pihalle tölläämään meidän kummallista toimintaa.

Alkuun rakensin ruudun valmiiksi ja leikitin Piitua köysilelulla, kunnes sain sen siihen kunnolla syttymään. Lelu taskuun ja seuraamista, oli kyllä todella intensiivistä ja koira ajoittain näytti, niinkun ei palkkaa tarvitsisi ollenkaan kun tää nyt on muuten vaan niin huisin hauskaa! Jes, näin sen pitäiski mennä! Täyskäännös oli taas sitä ihan parasta, oikealle turhankin innokas (jatkaa 90 asteesta vähän yli kun on niin intona) ja vasemmalle oli ihan kontalaista (sais käyttää pyllyä enemmän). Piitun seuraaminen on nyt taas yhtäkkiä parantunut huimasti! Seuraamispaikka on korjaantunut oikeastaan itsestään oikealle paikalle eikä koira enää edes poikita niin pahasti. Hassua kyllä, mielestäni olen vähän turhankin lepsu sen paikan kanssa viime aikoina ollut lukuunottamatta keväällä tehtyjä pakotetreenejä lyhyellä hihnalla. Perään tein heti jättäviä, lähinnä istumista pari kertaa, meni molemmilla kerroilla oikein hyvin, mutta taisi mulla aika suuret avutkin olla. Nyt voidaan onneksi unohtaa se liikkeestä maahan koko voittajan ajaksi niin ei tuu sekaannuksia ;)

Seuraamisten jälkeen taisin siirtyä ruudulle. Menin n. 20 metrin päähän ruudusta ilman, että koiraa mitenkään hetsasin ruutua päin. Koira sivulle ja ruutu-käsky. Koira lähti ensin n. 10 metrin matkaa turhan oikealle, kunnes havaitsi ruudun ja muutti kurssinsa ihan täysin juosten suoraan ruudun etupuolelta ruutuun ja minun käskystä maahan! Vitsit olin ylpeä! Tämä tässä on vaikeaa, kun koira tekee ensimmäisen toiston lähes poikkeuksetta oikein, jos alkaa toistamaan liikaa, alkaa ennakointi ja pysähtymiset ja epäröinnit yksinään. Siksi osittain tuntuu tyhmältä alkaa toteuttamaan Talasmäen antamia treenivinkkejä, toki voin niitä välissä tehdä, mutta itse en kyllä taida enää alkaa muuttamaan koiran reaktiota stop käskyyn maasta seisomaan, siitä ole meille kovin suurta hyötyä.

Jätin siis ruututreenailut jälleen yhteen toistoon ja jatkoin ah-niin-ällöttävällä metallinoudolla. Ensin vain pitotreeniä (reaktio kalikalikali), oikeasta pidosta naksun kanssa palkkaa. Sitten käskinkin jo nostamaan kapulaa, kalikali-reaktion kanssa nousi suht nätisti, kehut ja palkat. Sitten pistin kapulan taas meidän väliin (matkaa ehkä 5 m) ja pyysin tuomaan, hieman koitti ensin hampailla ja käveli ohi kunnes toistin käskyn ja nätisti kävi hakemassa ja luovutuskin ihan kunnossa. Näitä vielä muutama ja ihan nätisti jo toi. Heittämään en tällä kertaa metallia ryhtynyt. Kyllä tämäkin siis näköjään tästä kun ilmat taas lämpenee eikä kapula ole ihan kylmä, talvella oli turha kyllä yrittääkään saada koira kapulaa suuhun ottamaan kun siitä seurasi vain oksetusta. Loppuun otin vielä puukapulalla nopeita noutoja ja luovutuksia.

Vimppana luoksetulo. Ei ois pitänyt jättää viimeseksi mutta sattui nyt jäämään. Takapalkka, koira istumaan ja itse johonkin 30 metrin päähän. Jälleen sama ongelma kuin viime treenissä: Koira pysähtyy todella täpäkästi stop-käskyllä, pällistelee hetken ja minun alkaessa kehumaan heittäytyy maahan! Kävin nostamassa takaisin seisomaan ja kehuin siitä kovasti. Toinen ongelma tuli kun yritin läpijuoksua tehdä.. Alkoi ennakoimaan ja tällä kertaa sitten ennakoikin suoraan maahan... Eli mitä nyt tehdään? Läpijuoksuja, läpijuoksuja, läpijuoksuja varsinkin takapalkalla. Ja pelkkää seis-käskyn vahvistusta takapalkalla, harvaksellaan yhdistettynä maahanmenoon (sen kyllä osaa).

Loppuun oli tarkoitus vielä tunnaria ottaa, mutta koira niin väsynyt jo etten alkanut enää vaatimaan sitä. Leikittiin pallolla ja lapasella ja hipsittiin kotiin vapun viettoon :)

Haukkiksella

Kävin heti tänään ensimmäistä kertaa tälle keväälle tarkistamassa Haukkukeitaan kunnon, ja ihan riittävässä kunnossahan tuo oli, että pikkutreenit otettiin tokokentällä. Vettä satoi ja maa oli todella märkä, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Alkuun rakensin ruudun koiran ollessa autossa. Koira autosta ja pikapissatukset ja sitten vain lähtöpaikalle ja lähetys ruutuun (en pistänyt edes palkkaa sinne valmiiksi), juoksi nopealla vauhdilla suoraan kohti ja pysähtyi terävästi ensimmäisestä käskystä ruudun sisään, tosin menee edelleen maahan, en oikein tiedä mitä tehdä. Kehuin ja palkkasin ja vapautin. Vaikea tämäkin kun ensimmäisellä kerralla menee aina hyvin, mutta jos alkaa hinkkaamaan niin huononee, ja kisoissahan ei muuta kuin se ensimmäinen toisto merkkaa niin mietityttää, että kannattaako tuota edes suuremmin hinkata :D Otin kuitenkin "luoksetuloja" ruutuun, eli olin itse ruudussa ja kutsuin ruutuun, lisäksi kehuin ruudussa seisomisesta, mutta varsinaisia lähetyksiä en enää ottanut.

Sitten pätkä seuraamista. Jälleen hyvä vire ja kontakti koko ajan, upottavat hiekkakohdat vain olivat koiralle vaikeita ja silloin paikka muuttui hieman virheelliseksi ja kontakti tippui, mutta ihan ymmärrettävää kyllä. Vasemmalle käännöstä pitää alkaa hinkkaamaan, muut käännökset tänään hyviä ja sivuaskeleetkin meni jo hienosti ilman imutusta.

Luoksetuloja otin, ensin molemmat stopit ilman takapalkkaa ja sitten pelkkä maahanmeno takapalkalla. Kaikki todella upeita ja teräviä :)

Hyppynouto osoittautui tänään meidän ongelmaksi. Koira alkoi kiertämään estettä lähes poikkeuksetta, oli heitto suora tai vino. Tarvitsi todella suuret vartalo ja käsiavut että tajusi palauttaa hypyn kautta. Korjasin tätä niin, että jätin koiran kapula suussa esteen toiselle puolelle ja annoin noutokäskyn, joka kerta tuli hypyn kautta, mutta kun perään otin kapulan heitolla niin taas oli kiertämässä estettä.. Voihan kökkänä.. Noh, pitää keksiä jotain treeniä millä saisi koiran taas hoksaamaan hypyn kautta tulla ilman että minun tarvitsee kovin ohjeistaa..

Tunnaria otin loppuun, 4 kertaa kapulan piilotusta heinikkoon, tarvitsi aika suuret avut että osasi oikelta alueelta lähteä etsimään (hakeutui aina vasempaan laitaan etsimään kapulaa vaikka kapula oli suoraan edessä..), mutta kun pääsi oikealle alueelle niin työskenteli loistavasti nenällä. Häiriökasaa en ottanut koska kapuloiden takaisin saaminen laatikkoon ilman hajustusta olisi ollut mahdotonta, täytyy ottaa joku kerta kun saadaan kaveri mukaan.

BH-koe Iisalmessa

"Suuri päivä" koitti vihdoin ja viimein. Lähdimme Annen kanssa ajelemaan Kajaanista Iisalmeen päin jos klo 7.00 lauantaiaamuna lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Molempien jännitys oli sitä luokkaa, että ei olisi suuri ihme ollut, vaikka aamupala olisi tullut samaa reittiä uloskin.. Iisalmeen päästyämme vastassamme oli järkyttävän pahanhajuinen, vetinen savimutakenttä, joka ei ainakaan helpottanut jännityksen aiheuttamaa pahaa oloa yhtään. Tilanne ja kenttä oli kuitenkin vain hyväksyttävä ja kävimme koirien kanssa pyörimässä kentällä valmiiksi, ettei sitten ihan yllätyksenä niillekään tulisi. Takanurkassa kenttä ei upottanut enää kuin ehkä 5 cm joka askeleella, muissa kohdissa 10-15 cm.. Molemmat koirat olivat hieman nihkeitä valmistelutreeneissä kentällä ja itsellä paniikki vain kasvoi että näinkö tässä nyt käy että turha reissu tulee..

Jännitys laantui kuitenkin pikkuhiljaa, mitä kauemmin paikalla hengaili. Itselläni oli toiveena, että emme olisi ensimmäisessä parissa ja että saisimme parittoman numeron, jotta tottisosuus tulisi ennen paikallaoloa. Onnetar oli kerrankin puolellani: vetäisin numeron 7. koetoimitsijan kädestä ja saimme pariksemme airedalenterrierin ja olimme viimeisessä parissa. Anne ja Vekku olivat numerolla 4. parinaan pieni sekarotuinen.

Katselin ensimmäisen parin suorituksia ja arvioin tuomarin linjaa jonka totesin suht asialliseksi, ihan helpolla ei läpi päästänyt ja omaan silmään täydellinen sakemannin seuraaminenkin meni "vain" erittäin hyväksi ja sakotti todella ankarasti lisäkäskyistä. Seuraavassa parissa olivatkin jo Anne ja Vekku jotka joutuivat ensin paikallaoloon. Paikallaolo sujui moitteetta lisäkäskystä huolimatta ja muu tottiskin oli puhdasta, vaikka Vekku olikin hieman haluton välillä seuraamisissa. Pisteet riittivät hyvin kaupunkiosuudelle!

Seuraavaa paria en ehtinyt jäädä katselemaan, otin Piitun hyvissä ajoin pois autosta ja otin jotain muistinvirkistykseksi ja annoin Annelle odotuksen ajaksi ja hengailin Vekun kanssa sen aikaa. Suunnitelma onnistui ja Piitu oli täpinöissään takaisin minun luo päästessään. Kentälle mennessä ei enää edes jännittänyt. Sitten itse suoritukseen:

Seuraaminen kytkettynä: Tosi hienoa seuraamista Piituksi, paikka pysyi oikeana koko ajan ja kontaktikaan ei yllätyksekseni tippuillut. Oma kämmi tuli pitkän suoran ja täyskäännöksen jälkeen kun unohdin suorittaa juoksuosuuden ja hitaan kävelyn kokonaan! Jouduttiin siis muutama ylimääräinen lenkki siinä tekemään jotta sain nekin suoritettua mutta hienosti Piitu jaksoi. Henkilöryhmään siirryttäessä kontakti tippui ja seuraamispaikka lähti pois uomistaan välissä olevan lällylätäkön vuoksi, henkilöryhmä meni muutenkin ei-niin-hyvin, mutta pikkuvika ;) Tuomarin arvio taisi olla Hyvä, jos oikein muistan.

Seuraaminen taluttimetta: Henkilöryhmä tässä paljon parempi ja itse muistin tällä kertaa jopa seuraamiskaavionkin. Tasaisen varma, käännöksissä toki parantamista mutta kisaseuraamiseksi TODELLA hyvä meidän Piitulta. Kontaktikin pysyi lähes poikkeuksetta! :) Tuomarin arvio oli Erittäin Hyvä.

Liikkeestä istuminen: Olin kotona jo päättänyt, että jos koira jää seisomaan, annan lisäkäskyn. Ja seisomaanhan se lopulta jäi ja olisi pitänyt jättää siihen. Menikin nimittäin liike nollille lisäkäskystä! Olin kuulemma aluksikin antanut ensimmäisen lisäkäskyn sillä kun katsoin koiran perään, toisen sillä kun annoin uuden istu-käskyn ja lisäksi ilmeisesti huomaamattani olin pysähtynyt käskyn aikana josta liike meni siis nollille. Kyllä harmitti ja suorituksta jatkoin asenteella että nyt ei kyllä voida päästä läpi..

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: Moitteeton, toki koira ei tule eteen istumaan, mutta ei haitannut tuomaria vaan antoi arvosanaksi Erinomaisen.

Paikallaolo: Narttujen paikallaolopaikka oli nätisti sanottuna rapakossa, siinä kun oli useampi koira ennen meitä maannut. Piitu jäi ensimmäisellä käskyllä vähän könölleen (ei kyynärpäät täysin maassa), mutten alkanut sitä siitä korjailemaan, koska luulin tosiaan liikkeestä istumisen nollautumisen johtavan siihen, että läpi ei olla menossa edes täydellisellä suorituksella.. Katsoin puolen minuutin jälkeen kuitenkin taakseni ja koira oli jo laskeutunut täysi kyynärpäitten varaan. Piitun paikallaoloaika jäi aika lyhyeksi parimme keskeytettyä suorituksen kahden seuraamisen jälkeen, mutta koira oli niin rauhallisen oloinen, että olisi koko "täyden ajankin" siellä kyllä pysynyt :) Tuomarin arviona oli Erittäin hyvä ja pisteet tosiaan riittivät kaupunkiosuudelle.

Kaupunkiosuus järjestettiin paikallisen supermarketin pihalla. Piitu oli jälleen suoritusvuorossa viimeinen ja väsytin sitä odotusaikana tarkoituksella. Mikään osa-alue ei tuottanut ongelmia, ei edes toisten koirien ohitus joten läpihän tuo sitten lopulta meni! Paljon suuremmalta saavutukselta tällä hetkellä tuntuu mitä oikeasti pitäisi, koska koiran tottis oli jotain niin hienoa normaaliin kisavireeseen verraten, nyt ehkä uskallamme joskus lähteä sitä tokon voittajaluokkaakin kokeilemaan ;)

Lähes täydellistä

Kävin ottamassa viimeistelytreeniä ennen lauantain koitosta. Tällä viikolla enää tarkoitus korkeintaan muutama häiriöpätkä ottaa sekä ohituksia treenailla ja leikkiä mahdollisimman paljon. Juuri kun olin lähdössä norssille päin, alkoi ikuinen riesamme keittiön putken öristä minkä kerkesivät ja koira siitä tapansa mukaan paineistui kovasti ja oli todella hermostunut vielä pihallakin. Ajattelin että turha reissu kyllä tulee, ei tuo koira tuollasena mitään tee, mutta norssille päästyämme koira loisti kilpaa auringon kanssa.

Ensimmäistä kertaa tälle keväälle tosiaan menin norssin hiekkakentälle treenaamaan, kenttä oli vielä varsin märkä, mutta ei kuitenkaan lillunut vettä. Annoin Piitun ensin vapaana juosta kentällä pahimpia höyryjä pois, jonka jälkeen revitin vähän lapasta sen kanssa. Sitten vain pari lenkkipalaa nyrkkiin ja bh-seuraamiskaavio läpi. Koira teki ihan uskomattoman hienon pätkän. Itse vain talsin menemään ja kerrankin pystyin luottamaan että koira mukana tulee. Täyskäännös oli aavistuksen hidas, mutta jäinkin siinä tarkoituksella koiraa loppuun asti oottamaan. Olisikohan tasan kaksi kertaa kontakti tipahtanut, mutta edes juoksuosuudella se ei liikahtanutkaan väärään paikkaan. Näkymättömään henkilöryhmään mennessä meinasi kontakti tippuilla, mutta sinne päästessä ei ollut taas mitään ongelmaa. Kyllä koira sai hirmuiset kehut ja palkat ja leikit! Toki tässä nyt oli pari asiaa, mitkä helpottivat. Tosiaan oli ne lenkkipalat nyrkissä, vaikken niitä koiralle syöttänytkään, mutta ne jo auttaa meillä aika paljon. Toiseksikin kehuin Piitua kovasti eri "pätkien" jälkeen ja sekin antoi koiralle motivaatiota. Kolmas asia oli häiriön puute, kentällä ei ollut kerta kaikkiaan ketään treenin aikana. Mutta jos koira tekee lähellekään tuolla tavalla edes toisen seuraamisen, meillä ei pitäisi olla mitään hätäpäivää. Tosin luulen että oma jännitykseni ja vieras paikka ja namittomuus ja häiriöt yhdessä tekevät sen että yhtä hienoja suorituksia ei tulla näkemään ;)

Seuraamisen palkkausten jälkeen alkoi meidän kompastuskivi. Viikonloppuna harjoitellut liikkeestä maahanmenot olivat iskostuneet koiran päähän turhankin paljon. Liikkeestä istuminen meni sitten maahan. Korjasin heti, ja toisella kerralla varmistin, että menisi istumaan. Näytti kyllä niin arpomiselta, että en tiedä mitä viikossa on tehtävissä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo kyllä oli hyviä :D

Harjoittelin takapalkalla noita asentojen vaihtoja. Muutaman kerran teki väärän, mutta maahanmeno meni kyllä joka kerta oikein. Istumisessa meni vuoroin maahan ja vuoroin jäi seisomaan, joka kolmas kerta sitten istui. Arpoo siis. Otin vielä peruuttamalla istumista, siinä meni kaikki muut paitsi ensimmäinen toisto jo hienosti. Hankala tässä vaiheessa alkaa enää korjaamaan. Jos hinkkaan viikon istumista, koira ei varmasti mene maahan kokeessa. Ja jos hinkkaan molempia sekaisin, koira ei välttämättä halua tehdä enää kumpaakaan. :D katsotaan nyt miten tehdään.

Loppuun 6 minuutin luoksetulo. Olisin voinut ottaa pidemmänkin, muttakun ei ollut mitään häiriötä ja koira makaa todella rennosti koko ajan ja emännällä vaikeuksia seistä paikallaan niin pitkään niin mitä sitä turhaan makuuttaa :)

Tosiaan aivan loistavat treenit, oikeastaan tuo jättävien arpominenkaan ei pahemmin haitannut kun koira työskenteli niin loistavalla vireellä koko ajan. Pitää hommata itelle jotain relaksantteja ettei sillä pilaa koiran työskentelyä ;) Mutta vaikka ei viikonloppuna läpi menisi niin kyllä tuo koira osaa!

Anne Talasmäen koulutuksessa

Viikonloppu vierähti meillä Piitun kanssa Jyväskylässä ja Tampereella. Lauantaina oli Milla Tuomisen (kennel Allegory) järjestämä tokopäivä, jossa kouluttajana toimi Anne Talasmäki. Sää oli upea, mutta järkyttävän kylmä ja kova tuuli sai itse kullekin vilun aikaiseksi lukuisista vaatekerroksista huolimatta.

Ensimmäiseksi ongelmaliikkeeksemme otin ruudun, joka ei ennen lauantaita hirveä ongelmaliike ollut, mutta kaipasin neuvoja harjoitusten jatkamiseen. Liikettä hioessa ilmeni yksi jos toinenkin uusi ongelma, esim. koira saattaa jäädä puoleen väliin matkaa ja menee yksinään siihen makaamaan ja luulee olevansa todella hieno.. Neuvoksi saatiin kolmenlaisia harjoituksia: koira jätetään istumaan kauas ruudusta, itse menen ruutuun ja kutsun koiran ruutu-käskyllä luokse ja kehun ja palkkaan oikeasta ruutupaikasta, namialustalle lähetyksiä harvakseltaan motivaation ylläpitäjänä sekä seisomisen vahvistamista ruudussa. Ruutuharjoituksia pitää myös ottaa eri suunnista ruutuun nähden.

Toisella kierroksella halusin vinkkejä tunnistusnoudon opettamiseen (taas). Piilotettiin kapulaa heinikkoon ja otettiin useampi toisto myös häiriökasan kanssa. Tällä saatettaisiin saadakin jotain aikaiseksi varsinkin nyt kun on lumet jo lähes kokonaan sulaneet.

Liikkeestä maahanmenoon kysyin myös neuvoja, mutta Piitu teki kaikki toistot paikan päällä täydellisesti joten Annen oli todella vaikea meitä neuvoa kun ei nähnyt mitään ongelmaa liikkeessä.

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä takana, vaikka kylmä kuin mikä. Näin myös Piitun tulevan miehen Rollen ja Rollen kaksi siskoa ja äidin työskentelemässä, kaikki oikein hurmaavia :) Kiitokset vielä Millalle päivän järjestämisestä ja että päästiin mukaan ja Annelle tietty taas yösijasta ja matkaseurasta!

Viimeisiä hallitreenejä

Lauantaina lähdin taas Piitun kanssa collieiden hallitreeneihin, treenikaverina oli tällä kertaa vain Ruu, joten varsinaista häiriötreeniä ei vieläkään saatu. Aloittelin seuraamisella niin, että ensin otin pikkupätkiä makupalalla herätellen ja sitten aloin tahkoamaan pitkää bh-seuraamista. Koira seurasi tänään todella upeasti ja hyvällä vireellä koko treenin ajan. Kontakti ei päässyt tipahtelemaan ja käännökset olivat nopeita ja teräviä (erityisesti täyskäännös oli jotain todella hienoa Piituksi). Seuraamispaikkakin pysyi hyvänä, ei edistänyt, mutta ei myöskään jäänyt nyt taakse junnaamaan. Tämä oli ehdottomasti treenin parasta tekemistä!

Ruutua tein muutaman lähetyksen, ei siinä mitään ongelmaa ole kun siellä on alusta, pitäisi alkaa tekemään testitreenejä että sitä alustaa ei siellä ole ja että ruutu olisi jo valmiina kentällä. Luoksetulojakin taisin jokusen ottaa, ei niissäkään ongelmaa.

Jättäviä tänään sekoitti. Istumisessa jäi monesti seisomaan, oma pienenpieni vartaloapu saa koiran varmasti istumaan mutta haluaisin sen pois käytöstä ettei lähde turhia pisteitä. Liikkeestä maahanmenoon yritin saada nopeutta takapalkalla. Toimi niin kauan kuin palkka oli paikallaan, muuten jäi edelleen kyynärpäät ylös. Saa nähdä millainen ongelma tästä tulee kun taas pitkästä aikaa ulos siirrytään asfaltille treenaamaan..

Yhden pitkän bh-paikallaolon otin Ruun leikkiessä ja seuratessa, hyvin pysyi eikä näyttänyt edes olevan lähdössä. Rötköttää paikallaan rennon näköisesti ja jos jonkun takia olisi lähtenyt niin luultavasti vain tylsyyden.

Loppuun rakennettiin Jennin kanssa vielä pieni agirata ;) eipä mennyt kummallakaan kovin kaksisesti, Piitu oli jo ihan kuitti tunnin treenailusta ja vauhtia ei ollut yhtään ja raviksi pisti heti kun tuli vähäkään mutkia matkaan, eikä tuo kyllä ohjaajakaan osannut yhtään mitään ohjata tällä kertaa, mutta hauskaahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse.

Ensi viikonloppuna lähdemme Tampereelle Anne Talasmäen koulutettavaksi ja katsomaan Piitun miesehdokasta ;) Kahden viikon päästä onkin sitten vuorossa jo BH. Panikoida ei jaksa, jos hyvä päivä sattuu niin kaikki sujuu ongelmitta. Jos huono päivä niin me ei saada ensimmäistä seuraamistakaan loppuun..

Seuraamista

Tänään kävin vain lenkillä yo:n parkkipaikalla ottamassa n. vartin verran seuraamistreeniä. "Lämmittelyksi" otin namilla ja naksulla askelsiirtymisiä ja paikallakäännöksiä, ihan hyvään vireeseen sain koiran. Sitten aloin käymään bh-seuraamiskaaviota pätkissä läpi. Ensimmäinen 50 askeleen suora tuotti tänään jo ongelmia. Koira ei edistänyt yhtään, mikä siis aivan loistava asia, seurasi juuri siinä missä oikeasti pitäisikin (ja minusta sitten heti tuntui että jätätti), mutta kontakti tipahteli jo 25-30 askeleen jälkeen. Saattoi osin johtua myös epätasaisesta alustasta (välillä sulaa ja välillä todella liukasta ja välillä märkää, Piitu vähän arastelee jäätä), mutta en nyt halua sen piikkiin pistää. Tein siis tänään lähinnä tuota pitkää pätkää, välillä oli nami kädessä ja välillä taskussa. Kädessä ollessa kontakti pysyi paljon pidempään, mutta silti tipahteli välillä. Täyskäännöksessä oli jopa mukana, mutta silti siitä tuli varsin väljä. Juoksuosuus oli hyvä! Ei jätättänyt eikä edistänyt ja kontakti pysyi siinä. Hidas käynti myös hyvä joskin pylly meinasi välillä käydä maassa. Siitä eteenpäin sitten kontakti tippuikin jo niin paljon että käännökset oli mahdotonta tehdä tiiviisti. Harjoittelin sitten ihan vain käännöksiä namin kanssa ja ilman namia naksulla, hihnan kanssa ja ilman. Tähän pitäisi jokin ratkaisu löytää, bh-kokeeseen ei kuitenkaan ole enää kuin alle kolme viikkoa ja viimeisellä viikolla en ajatellut treenata mitään. Purkkipalkkaa vai mikä nyt avuksi? Bh-kokeen seuraamiskaavio on kuitenkin n. 400 askelta pitkä ja niitä pitäisi kaksi suorittaa peräkkäin, ja Piitu kun ei sitten naminkaan voimalla jaksa edes 30 askelta kontaktissa niin voipi olla että jääpi meiltä hyväksytty bh-tunnus saavuttamatta.. Huoh.

Alaosaston reenit

Lähdin kuin lähdinkin tänään taas hallille, vaikka eilinen oli aika tuskien taivalta koko puolituntinenkin. Tänään juhlistimme isän syntymäpäiviä ja talo oli täynnä lapsia ja ajattelin Piitun olevan jo valmiiksi yliväsynyt ja -stressaantunut niiden vuoksi. Mutta mutta, näköjään koirallakin voi olla kaksi aivan erilaista päivää peräkkäin!

Päätin jo treeneihin mennessä, että tänään ei tehdä mitään koiralle inhottavia juttuja (kuten sitä metallinoutoa) ja Piitun polkuantura oli niin pahasti verillä, etten halunnut ruutua ja luoksetuloja ottaa tänään ollenkaan. Alkuun hiottiin seuraamista naksulla ja tiheällä palkalla, ihan ilman hihnaa ja pakotetta. Sivuaskeleet oli jo tosi kiva, samoin kuin paikallakäännökset, tosin meinaa pompahtaa aina ensimmäisen oman siirtymisen. Mutta ensimmäistä kertaa haki itse aktiivisesti oikeaa paikkaa sivulta kääännökset/siirtymisen jälkeen! Muutenkin teki todella hyvällä vireellä niin pitkät kuin lyhyetkin pätkät! Hyvä hyvä, en tiedä oliko syy makkarassa ja tiheässä palkkaamisessa vai oliko nyt vain oikeasti hyvä päivä. Ei edes häiriintynyt häiriöistä tai paineistunut minusta tai hallista. Peruutustakin pikkuhiljaa on otettu, se sujuu jo namilla ohjaamalla joten kuten..

Paikallaoloa otin Ruun harjoitellessa PK-hyppyä, ajattelin sen olevan tarpeeksi suuri häiriö ja eipä tuo noussut eikä muutenkaan ollut levoton :)

Hyppynoutoa otin todella monta toistoa, silti koira haki joka kerta laukalla ja todella lennokkailla hypyillä, kerran piti paluuhyppy vähän ohjata kun meni heitton niin vinoon mutta muuten ei ongelmia. Palautuksia harjoiteltiin ihan tasamaanoudolla, kun meinaa tuoda vinoon perusasentoon.

Liikkeestä istumista otettiin ja teki täydellisiä toistoja ihan kokeenomaisestikin (= ilman suurempia vauhdin hidastuksia ja muita apuja)! Tällaisen Piitun kanssa on kyllä ihan huippu treenata, eilisen ei.

Puolet tunnista intouduttiinkin treenaamaan agilityä. Itsehän olen ihan uuno tässä lajissa enkä osaa mitään "oikeita" ohjauskiemuroita eikä olla alkeiskurssin (2006) jälkeen otettu oikeastaan mitään hyppyä kummempaa. Nyt ajattelin ensin keppejä ottaa, ja ensimmäisellä toistolla tekikin koko keppirivin hienosti ilman suurempia apuja ja loppuun asti! Toinenkin toisto meni muistaakseni puhtaasti, mutta kun yritin alkaa vauhtia lisäämään niin lisääntyikin jo välien hyppiminenkin ;) Noh, onneksi ei (vielä) suunnitelmissa ole koskaan kisoihin mennä, vaikka kieltämättä tuossa voisi aineksia olla ainakin kakkosluokkaan selviämiseen.

Tein pienen radanpätkän jossa neljä hyppyä, kaksi mutkaputkea ja sitten se pujottelu. Koira teki ihan innoissaan vaikka sen tassuihin sattui polkuanturan ollessa verillä. Hienosti sain minäkin joka kerta ohjattua kaikki esteet oikein ja oikeeseen suuntaan, vaikka yritin kyllä tehdä vähän vaikeampia kulmiakin radalle, ettei nyt ihan suoraa olisi vain :D ehkä me joskus vielä vaihdetaan lajia.

Ei ikinä enää kokeeseen.

Lähdin tänään taas pitkästä aikaa OKK:n hallivuorolle treenaamaan ja voin sanoa, että näin kamalia treenejä ei ole pitkään aikaan ollut. Mennessäni hallille, oli edellinen lapinkoiraryhmä vielä toisella puolella ottamassa agilityä ja koira otti selvästi ihan järettömästi häiriötä näistä! Sen siitä saa kun monta kuukautta pääasiassa yksinään treenataan.

Aloitin metallinoudolla, sehän on nyt talven ollut meillä tauolla kun en kylmää kapulaa halua suussa pitää koiralla. Ensin otin muutamia pitoharjotuksia, jo tässä vaiheessa todella vastenmielistä menoa. Sitten jätin kapulan minun ja koiran väliin ja pyysin vain nostamaan, eipä nostanut, vähän aikaan käskiessä koira lopulta lähti touhuamaan ihan omiaan ja otti vain täysin turhaa painetta minun käskyistä.. Uudestaan pitoharjoituksia ja uusi yritys nostolle, nyt nousi ja hirveät kehut ja palkat. Koitin sitten heittämällä, eipä hakenut, taas pari kertaa yritettyäni koira lähti taas kaartelemaan ihan omiaan ja läähätti ja paineistui. Vielä muutamat pidot ja onnistuneet nostot ja palkkasin sitten niistä että jäisi edes yhtään siedettävä kuva metallikapulasta. Harmi sinänsä, metallinouto oli ainoa "varma" liikkeemme kun voittajaluokan juttuja aloimme treenaamaan, nyt pitää sekin käytännössä katsoen opetella uudestaan.

Seuraavana ruudun rakennus ja kuppi ruutuun. Lähetys ensin palkalle ja takaisin tullessa uudestaan tyhjään ruutuun jonne stoppi ja palkka. Hyvin meni sisäpuolelle ja hyvin meni eka käskystä maahan. Tähän en alkanut turhia hinkkailemaan.

Luoksetulot, eka stoppi hyvä. Toisella toistolla ei sitten pysähtynytkään, en tiedä syytä, eikö nähnyt käsimerkkiä vai pelkäsikö pysähtyä auenneen anturan takia (stoppi sattuu). Kolmanteen toistoon molemmat pysäytykset, jotka hienot. Neljäntenä otin bh-luoksetulon ja sekin ihan ok. Liikkeestä maahanmenoja piti palautella mieleen, mutta muutaman toiston jälkeen teki pitkästä aikaa nopeat ja hyvät maahanmenot :)

Hyppynoutoa otettiin ja hyvin vähän seuraamista. Koira oli ihan outo koko treenin, pelkäsi ja paineistui jo pelkästä hallista ja minun käskyistä. Onkohan se tulossa hulluksi tai jotain?... Toivon mukaan huomenna paremmin, jos nimittäin tällä menolla jatkuu niin turha miettiäkään bh-koetta tai kisoja ylipäätään.